28

Olen marraskuun lapsi. Syntymäpäiväni oli tuossa 7 pvä ja horoskoopiltani olen skorpioni. Luonteeltani olen juuri perus skorpioni kuin vain olla ja voi. Saatan olla joissain asioissa hyvinkin räväkkä ja räiskyvä persoona. mutta löytyy minusta se lempeä ja rauhallinenkin puoli. Kun välitän joistain ihmisistä niin sen myös haluan näyttää, minulla on pitkä pinna, mutta kun se palaa, ni se todellakin palaa. Luotan vähän liiankin helposti ihmisiin, mutta sitten kun sen luottamuksen joku pettää, niin sitä on hirmu vaikea enää saaha takaisin. Ja menneitä en unohda! Niin hyvässä kuin pahassakin =D Luottamusta en petä ja usein olen ihmisenä "muut ensin, minä sitten viimesenä"-persoona.

Tuolloin 7pvä, minulla tosiaan kilahti 28 vuotta täyteen. 30 lähenee hurjaa vauhtia ja väliin sitä miettii, et mihin  ihmeeseen tää aika menee, juurihan me oltiin teinejä ja nyt jo muka se 30 kolkuttelee tuossa nurkan takana! Syntymäpäiviä ei sen koommin juhlittu, mutta kaakun leipasin jos joku haluaa kylään tulla!
No muutamia sukulaisia täällä sitten poikkesi, tosin ihan hajanaisina päivinä, mutta eipä tuo haittaa :) Lahjojakaan ei enää tällä iällä osaa niinkään toivoa, enempi arvostaa vain sitä, että joku tulee kylään ja saa viettää aikaa läheisten kanssa! <3 Läheisten kanssa vietettyä aikaa kun ei voi koskaan olla liikaa <3 <3 <3

 Kaksi erilaista täytekakkua leipasin tarjottavaksi. Toinen kakku on sokerimassakuorrutteinen täytekakku, sitruuna-kinuski täytteellä. Alempi taasen on sisuksiltaan samanlainen kuin ylempi kakku, mutta kuorrutteeseen olen valmistanut violetin voikreemin, jonka päälle tuli valutettua suklaaganache kreemiruusuilla.

Lahjuksiakin vähäsen sain ja ajattelin niitä tulla tänne hieman esittelemään :)

Äitini perheeltä tuli lahjaksi nämä äärettömän kauniit kynttiläkipot, keksipaketti ja Juustokakut kirja! Kirjassa näkyi olevan monenlaisia suussa sulavia ohjeita ja en malta odottaa, että saamme keittiössä vallitsevan kaaoksen selvitettyä, jotta pääsisin kokeilemaan jotakin reseptiä! ^_^ 

Mummulle ja vaarille poikkesin kyläilemään taannoin katsastamaan kuinka he voivat ja mummuni lykkäsi kouraani lahjapussukan jota raottaessani, levisi hymy korviin asti. Paketista paljastui ehkä ihanimmat villasukat mitä minulla on koskaan ollut ^_^ <3 <3 <3 

Katsokaa nyt minkä väriset <3 <3 Kyllä näillä kelpaa tepastella, eikä palele varpaat ^_^ Mummu kyllä tuntee minut läpikotaisin <3 

Isäni perheeltä puolestaan sain lahjakortin misswindyshoppiin. Sivuilla kävinkin jo mekkoja kuolaamassa, mutta iski totaali valinnan vaikeus. Onneksi lahjakorttia ei tarvitse heti käyttää, saa ajatus tulevasta mekosta muhia rauhassa ja ties vaikka joulun jälkeen valikoimiin tulisi THE MEKKO joka on aivan pakko saada!!!:)

Rakas aviomieheni lahjusti minua puolestaan näillä:

Voiko paatunut Potter-fani enempää toivoa ^_^ <3 <3 <3 Uusin Potteri kokoelmiini ja ajankääntäjä <3 <3 Puhdasta rakkautta <3 <3 Koru pääsikin osaksi syntymäpäiviäni seuraavan viikonlopun kummityttömme syntymäpäivänaamiais asua. (oliko mahdollisimman hankalasti sepustettu? ;) hähää )

"Petrificus Totalus"

"Expelliarmus"

Että tämmöstä tällä kertaa! Onko joukossa muita ikäkriiseilijöitä? Tai muita Potter-faneja? ;)

Jullen kuulumiset

Ajattelin kirjoitella pitkästä aikaa mitä meidän perheen tuoreimmalle tulokkaalle kuuluu:

Meidän pieni peikkopoika täyttää huomenna jo hurjat 9kk. Aika on kulkenut kuin siivillä ja kaihoisasti olen välillä poikaa seuraillut ajatuksin "missä välissä joku vaihtoi pienen vauvani jo noin isoon poikaan?".

Hän nousi tässä muutama viikko sitten ensimmäistä kertaa tukea vasten seisomaan. Poika päätti samalla repäistä oikein kunnolla ja kiipesi samalla kertaa puisen jakkaran päälle pönöttään! Siitä lähtien meno onkin äitynyt melkoisen hurjaksi. Koko ajan pitäisi kiivetä jonnekkin ja jokapaikkaan meinataan nousta seisomaan. Huuto alkaa heti kun ei johonkin pääse tai uskalla jotain vasten nousta. Usein meiluisat kiipeilykohteet ovat mahdollisimman kiikkeriä tai vaarallisia kohteita kuten keinutuoli, sohvan selkänojalle kiipeäminen..suorat seinät josta ei saa otetta jne.. Jos ennen sai olla valppaana tuon pojan kanssa, niin nyt tuntuu että se valppaus on vain tuplaantunut! Meillä kun tuo turvallinen laskeutuminen tuntuu olevan yhtä tuttu juttu kuin heprean kieli..Nyt sitä valppautta todellakin vaaditaan. 

Uusia hampaita ollaan tässä jo tovin tehtailtu ja niitä onkin suussa jo yhteensä 5 kpl. Lempi puuhaa kiipeilyn lisäksi on syöminen, pureminen, sähköjohtojen tutkailu ja maistelu (irrallisten kännykänlatureiden), ovien heiluvuuden tutkailu, peilikuvalle ja kaikille muillekkin heiluttelu, koiralle komentelu ja uinti. Inhokkeja on naaman pyyhkiminen, tumppujen laitto, inhoaa kun kielletään jotain, ei tykkää banaanista, eikä tavallisiin hiutaleihin keitetystä puurosta.
Julius on luonteeltaan hyvin tarkkaavainen poika, tutkailee kaikkea ja kaikkia todella tarkkaan, selkeästi miettii asioita pitkän tovin ennen kuin toteuttaa jonkun uuden jutun. Tämä ilmenee myös vieraampien ihmisten kohdalla ja vieraammissa paikoissa! Ensin tutkaillaan otsa kurtussa ja kun ollaan aikamme tuumailtu, innostuu vasta sitten. Pääsääntöisesti on todella aurinkoinen poika joka harvemmin ilman syytä rätyää. Ilmottaa kyllä määrätietoisesti jos ei jostain pidä. On myös luonteeltaan melkoinen kujeilija. Esimerkiksi viime yönä heräsi huutamaan ja minä päätin olla reagoimatta huutoon millään tavoin, josko siitä rauhottuisi itsekseen. No sitten kuulen kuinka hän lyö päänsä pinnasängyn pinnoihin ja huuto vain yltyy. Heti kun saan peiton pois päältäni ja valmistaudun lohduttamaan poikaa, alkaa sellainen naurun räkätys että! :`D Äiti meni täysin lankaan pojan jekkuihin! Hänen ilmeestään huomaa myös kun jotain jäynää on kehitteillä!
Voin vain kuvitella millainen poika hänestä vielä tuleekaan!

Päivät meillä menee oikein leppoisasti, aamulla heräillään siinä 8 paikkeilla.. Yleensä herään itse siihen kun klo.6 aikaan viereeni nukkumaan tullut poika alkaa hypistelemään naamaani tai tuijottaa noin 5cm etäisyydeltä suoraan silmiini ja räväyttää leveän hymyn kun huomaa minun aukaisevan silmäni. Siinä sitten lampsimme alakertaan ja minä alan laittamaan meille aamupalaa, pojan leikkiessä olohuoneen lattialla. Syödään rauhassa aamupala ja sen jälkeen leikitään, tutkaillaan asuntoa, kiipeillään jne.. syödään ruokaa noin klo 11 paikkeilla jonka jälkeen ulkoillaan tai jatketaan leikkejä. Noin klo 1 paikkeilla aletaan vetäytymään päikkäreille! Päikkäreitä nukutaan millon minkäkin verta, aina siitä 20minuutista siihen reilu tuntiin. Sen jälkeen syödään taas, leikitaan/käydään pihalla, riippuen ihan siitä ollaanko vielä käyty ulkona vai ei. syödään taas.Toisille päikkäreille hakeudutaan viimeistään siinä klo.17. Tämän jälkeen leikitään ja ilta puuroa syödään siinä klo.19-19.30. noin klo 20 aletaan vaihtamaan yötanttua päälle, pesut yms ja nukkuun menäänn siinä 20.30-21.
Väliin päivämme sisältää kaupassa käyntiä tai ystävien luona kyläilyä. Lauantai aamuisin meillä alkaa puoli 9 vauvauinti.

Sellaista tänne kuuluilee meidän pienelle miehelle :)

Kadotettu ystävyys

On 14 päivä marraskuuta. Tasan viikko sitten vietin omia syntymäpäiviäni, tasan viikko sen jälkeen on lapsuuden ystäväni syntymäpäivä. Meillä on tasan viikko ikäeroa. Ala-asteella olimme parhaat ystävät. Nähtiin lähes päivittäin. Jos en ollut kotona, olin tämän ystäväni kanssa milloin samoilemassa metsässä, milloin läheisellä uimarannalla tai sitten olimme jommalla kummalla kyläilemässä. Ei ollut asiaa mitä ei toisillemme höpötetty. Olimme ainoat ketkä ikäisistämme enää salaa leikki barbeilla, muiden mielestä se oli noloa, meille se oli vapautta nauttia lapsuudesta edes vielä sen hetken. Uitiin soramonttuihin kertyneissä vesialtaissa keväisin, juostiin pitkin mettiä, naurettiin päättömästi tyhmille jutuille ja tultiin aina myöhässä kotiin kun oltiin jääty jonnekkin kannon nokkaan höpöttelemään tuntitolkulla. Suunniteltiin, että kun oltaisiin isoja, perustettaisiin kimppa kommuuni jonnekkin maalle, jossa asuntomme olisi lähekkäin ja meillä olisi yhteinen hevostalli/hevoshoitola! Päätettiin, ettei mikään meitä erota.

Alkoi yläaste. Jouduimme eri luokille. Molemmille tuli uusia kavereita ja välit hieman viileni. Oltiin bussimatkat yhdessä ja viestiteltiin, mutta tietty yhteys alkoi hiipumaan. Molemmille meille yläaste oli yhtä helvettiä. Oltiin molemmat tahoillamme koulukiusattuja. Tulevaisuuden suunnitelmat muuttuivat joka päiväiseksi taisteluksi, että jaksaisi huomiseen.

Alkoi ammattikoulu aika. Hällä alkoi lukio. Välit vain jatkoivat viilenemistään ja jossain vaiheessa meille tuli ensimmäinen kunnon riita. Tyhmistä väärinkäsityksistä ja ylläri ylläri aihe liittyi poikiin. En sen tarkemmin ala avaamaan riidan juonta, mitään kolmio draamaa ei siis asiaan liity, mutta itse yritin ystävääni auttaa erään pojan kanssa ja se tulkattiin väärin.. No ehkä itsellänikin oli väärä tyyli auttaa siinä.. anyway riidasta tuli niin iso, että välit katkesi ainakin vuodeksi. Saatiin ne sitten loppuviimein korjattua, mutta välit ei koskaan enää ollu entisensä. Aloin seurustelemaan nykyisen mieheni kanssa ja se tuntui kaihertavan ystävääni hieman. Hällä kun ei ollut tuolloin vielä poikaystävää. En enää tiennyt miten olisin saanut välimme entiselleen.
 Vuosia kului, tilanteet muuttuivat moneen kertaan, näimme muutaman kerran, mutta joka kerran jälkeen jäin kaihoisasti miettimään välejämme. Miksei ne voi olla enää niin kuin ennen?

Näin kyseisen ihmisen viimeksi noin vuosi sitten. Hän otti yhteyttä minuun kun halusi minusta osallisen erääseen roolipeli juttuun. En kokenut peliä omakseni ja sen jälkeen huomasin ettei meillä ollutkaan enää mitään puhuttavaa. Koitin kysellä kuulumisia ja höpötellä kaikenlaista, mutta silti tuntuu ettei häntä pahemmin kiinnostanut. Yhteydestämme tuntui olevan kadonnut se viimeinenkin jyvä..
Laitoin tänää taas tuttuun tapaani hälle syntymäpäivä toivotukset ja sainkin takaisin kiitos viestin, samaisessa viestissä hän ilmoitti hänen siskonsa olevan kiinnostunut näkemään minut. Tunsin oloni todella pettyneeksi, tunne kun entiseltä parhaalta ystävältä tulee viesti jossa hänen siskonsa ilmaisee halukkuutensa tavata minua. Harmittaa todella. Itse kun en kuitenkaan unohda. Tulen aina muistamaan sen millaiset välit meillä oli, millanen yhteys meillä joskus oli. Harmittaa syvästi jos emme koskaan saa enää sitä takaisin. Kaipaan edelleen niitä hulluja hetkiä, niitä kun naurettiin niin että jouduttiin seisomaan jalat ristissä, ettei kustaisi housuihimme. Kaipaan niitä kun saatoimme höpöttää tunti tolkulla kaikkea maan ja taivaan välistä. Kaipaan..