tiistai 27. kesäkuuta 2017

Mustavalkoista



Sain tänään yllättävän viestin, edellisestä työpaikasta eräs työkaverini oli kuollut. Tämä uutinen tuli ihan puun takaa ja en oikein osannut siihen suhtautua mitenkään päin. Huomasin että sisuksiini alkoi vain kerääntymään valtaisa ahdistus möykky. Loppu päivä kului sumussa ja tuntuu kuin olisin suorittanut kaiken vain konemaisesti. Päässä pyöri jos jonkin näköisiä ajatuksia, itsesyytöksiä miksen ole käynyt hänen luonaan vielä kun hän eli? Nyt se ei ole enää mahdollista :`(  Emme hirmuisen läheisiä oltu, mutta välitin toki hänen olemassaolostaan ja hänen kanssaan oli ihan mukavaa työskennellä. Tapahtunut todellakin pysäytti jälleen.. Pysäytti ajattelemaan elämän haurautta, koskaan ei voi tietää milloin on kenenkäkin aika lähteä pois.




Ahdistus alkoi käymään sietämättömäksi ja jahka mies meni nukuttamaan poikaa, päätin minä lähteä pitkästä aikaa kunnon metsälenkille. Tunti siinä tulikin tarvottua taasen pitkin mettiä ja voi että miten se teki hyvää!!  Vaikkei se pahaa mieltä poistanutkaan, niin olo keveni huomattavasti. Pääsin irti siitä järjettömästä pääni sisäisestä jossittelusta ja itsesyyttelystä.


En ole kyseistä metsälenkkiä kulkenut varmaan 2 vuoteen, ensin en loppuraskauden aikana uskaltanut metsissä samoilla, jos alankin siellä synnyttämään :`D  ja sen jälkeen lapsen kanssa oli hankalaa kun en omistanut tarpeeksi hyvää kantoreppua ja muutenkin tuli vaunuilla pääsääntöisesti kuljettua asfalttiteitä. Monesta kohtaa oltiin menty hakkaamaan metsää ja moniin kohtiin oli puskittunut niin täyteen puita, ettei polkua meinannut seasta erottaa millään! Mutta ai että kuinka mieli ja keho oikein huusi kiitos ylistyksiä kun olin tämän reissun tehnyt! Kyllä sitä olin näköjään kaivannut! Täytyy ehdottomasti ottaa tämä metsissä samoilu taas osaksi joka päiväistä elämää. 



Onneksi on enää kolme päivää töitä ja sit alkaa neljän viikon loma!!! Tätä on odotettu! Jospa vaikka saisi tämän stressivyyhdin katkaistua ja saisi oikeasti muutenkin tehtyä asioita, joita normaalisti ei ehdi tekemään.


Tuli näemmän melko sekava postaus ja melkoisella kuvatykityksellä, mutta ajattelin laittaa tähän kaikki kuvat jotka tuli metsäretkeltä taltioitua... Ja tähän ikävämpään uutiseen viitaten, koin jotenkin tämän mustavalkoisuuden nyt avainasiaksi näihin kuviin. Toivottavasti teillä muilla on viikko lähtenyt hyvin käyntiin :)

tiistai 13. kesäkuuta 2017

Links 2-3-4

Perjantaina sain pitkästä aikaa rustata viivan yli omasta ämpärilistastani, nimittäin Rammsteinin näkeminen. Vanhaa blogiani seuranneet ovatkin saattaneet lukaista postauksen itseäni kiinnostavista bändeistä ja Rammstein on ollut kestosuosikkina jo siitä lähtien, kun se ensimmäisen kerran omaan tietouteeni tuli ala-aste aikaan band-X nimisessä musiikkiohjelmassa!! Eli melkoisen kauan on kyseistä bändiä tullut kuunneltua! Muutamat tuttavat ovat jo bändin nähneet livenä, mutta omalla kohdallani se on jäänyt vain haaveeksi. Viime kesänä kuitenkin päätin, että kun bändi seuraavan kerran tulee Suomeen keikalle niin minähän sinne menen, maksoi mitä maksoi!!
Ja maksaa sain...  :`D


Vantaalla järjestettävä Rockfest oli aivan uutukainen tapahtuma, uudella sijainnilla ja törkeän kovalla musiikkikattauksella. Uutukaisuus valitettavasti monissa käytännön järjestelyissä paistoi melkoisen räikeästi esille, mutta en antanut sen häiritä tunnelmaani. Koko viikon jännitin perjantain ilmaa, saammeko sadetta niskaan vai emme. Onneksi ilma kuitenkin suosi festarilla olijoita.


Matka kumppanikseni sain rakkaan veljeni. jonka kanssa matka taittui oikein joutuisasti. Menimme paikalle omalla autolla, siitäkin huolimatta vaikka joka paikka kielsi omat kulkuneuvot ja painotettiin julkisilla kulkemista. Tähän päätökseen olimme enemmän kuin tyytyväisiä. vaikka jouduimmekin auton jättämään melko kauas festarialueesta. Alueelle saapuminen oli tehty meille festaroitsijoille melkoisen haastavaksi sulkemalla monia kevyenliikenteen väyliä ja kierrättämällä meitä n.km:n matkan ylimääräistä, porottavassa auringonpaahteessa se ei tuntunut kovin mukavalta. Ensimmäinen bändi meiltä jäi vallan näkemättä tämän kiertelyn ja kaartelun, sekä mielettömän jonottamisen takia, mutta päätin olla myös senkään haittaamatta omaa fiilistäni :)


Ensimmäinen bändi jonka ehdimme näkemään oli Viikate. Nooo omasta mielestä ihan käypää hengailu musiikkia, vaikka sillä vähän tuppaakin olemaan tämä "kun olet kuullut yhden, olet kuullut ne kaikki biisit"-syndrooma. Tämän jälkeen esiintyi telttalavalla Kotiteollisuus, jota en myöskään ole ennen nähnyt. Lyhyeksi jäi näkeminen nytkään, koska telttalava oli aivan liian pieni, aivan liian ahtaassa paikassa ja aivan liian monta kiinnostunutta katselijaa!!
Telttalava oli tosiaan aivan onneton, pikimusta, vain yhdestä suunnasta avoin teltta ja happi ei kulkenut siellä yhtään. Jos jäit ulkopuolelle teltasta, et kuullut kunnolla mitään musiikista, koska ääni jäi jumiin kuin pussiin sinne teltan sisälle. :( Myös Turmionkätilöt jäi ihan muutaman biisin fiilistelyksi juurikin näistä syistä. Keskittymistä ei myöskään helpottanut järkytys, jonka koin siinä kuunnellessa. Edessäni nimittäin oli nainen joka kantoi selässään kantoliinassa max puolivuotiasta lasta!!!! Mitä hel....??? Vauva oli topattu pipolla, töppösillä ja paksuhkolla takilla, se oli tiiviisti kieputettuna äitinsä selässä kantoliinan sisällä ja itselle tuli huoli jo pelkästään siitä ettei se kuole lämpöhalvaukseen, kun lämpöä piisasi yli 30 astetta! Onneksi lapsi liikkui rauhattomasti siellä selässä ja hänen äitinsä siirsi sen etupuolellensa. Oli sillä sentäs kuulosuojaimet päässä, mutta silti, ei tuollainen paikka ole mielestäni lapsille. Ei siellä turhaan ole se ikäraja suositus!!! Etenkin Rammsteinin alettua soittamaan huoli tästä vauvasta kasvoi entisestään, mitä jos se oli viellä siellä alueella? Itselläkin se bassojytke tuntui sisuskaluissa asti, saati sitten miltä se tärinä tuntuu semmoisella pienellä ja kuinka paljon se tuntee pelkoa ihan vain siitä ihmis paljoudesta ja jatkuvasti leimahtavista valoista yms!! äääääh, mun äidinvaisto/huoli kävi pikkusen ylikierroksilla siellä.


Pain oli todella kova livebändi. Tykkäsin aivan valtavasti ja vaikka kuunteluni perustuukin lähinnä vanhempaan tuotantoon, täytyy minun ilmeisesti perehtyä uudempiinkin biiseihin :)


Vihdoin koitti hetki jota olen odotellut ties kuinka ja kauan. Olo oli niin jännitynyt. Koko show oli aivan mieletön, sille ei löydy edes sanoja!! Mielettömiä pyrotekniikoita, uskomatonta lavaenergiaa ja koko ajan muuttuvia lavasteita, valoja yms. Keikan pituuskin yllätti todella positiivisesti 1h 40min täyttä tykitystä! Ja tiedättekö sen tunteen kun 30 000 ihmistä marssii yhteistuumin Links 2-3-4 tahtiin niin että koko tanner tömisee. Siinä on tunnetta kerrakseen. Suosittelen ehdottomasti kaikille jotka eivät tätä ole livenä nähneet!!! ^_^





Jos seuraavana päivänä hymy yltää korviin asti, vaikka jalkapohjat ovatkin täynnä rakkoja, olet nukkunut vain 4 tuntia ja joka solua kehossasi särkee..taisi keikka olla silloin onnistunut ;)

maanantai 5. kesäkuuta 2017

Kukkuu

Olisikohan aika viimeinkin pyyhkiä pölyt pois tämänkin blogin päältä!! Luonnoksissani on monia monia tekstejä, jotka ovat jääneet valitettavasti vain luonnos asteelle! Syitä kirjoittamattomuuteeni on ollut monia, on ollut sairastelua, ollut jonkin asteista kevätmasennusta, ongelmia omasta minästä ja ongelmia omassa parisuhteessa!! Lisäksi rakas läppäri otti ja sanoi sopimuksensa irti ja en saa yhteyttä sitten millään tähän vanhaan pöytäkoneen rotiskoon vaikka kuinka haluaisin! Rahaa ei ole tällä hetkellä ostaa uutta läppäriäkään..joten joten... tässä ollaan! Mutta kaippa sitä täytyy ottaa itseään niskasta kiinni ja alkaa tätä koneen kuvatusta kesyttämään, josko meidän yhteistyö alkaisi jossain välissä sujumaan! :)


Tosiaan kuten sanoin niin kevät on ollut minulle tänä vuonna poikkeuksellisen raskas! En muista koska viimeks olen tuntenut oloni niin loppuun kulutetuksi, pakolliset askareet tulee päivittäin suoritettua, mutta mihinkään muuhun ylimääräiseen ei ole ollut energiaa! Valoa kuitenkin alkaa ehkä viimein näkymään tämänkin tunnelin päästä ja ehkä saan jälleen kiinni itselle tärkeistä asioista! :)


Mitään järin mullistavia tapahtumia ei tässä hiljaisuuden aikana ole tapahtunut, poika kasvaa hurjaa vauhtia, ollaan viikon verran viimein uskaltauduttu harjoittelemaan kävelyä, töissä menee epäsäännöllisen kiireisen mukavasti ja minä hommasin liput rockfestiin jossa esiintyy yksi pitkäaikaisin suosikkibändini Rammstein ja monta monta muuta kovaa bändiä!! Toivon todella että kelit suosivat, jos näihin viime päiviin on katsominen, taitaa keikkavaatteeni muodostua lähinnä pilkkihaalarista :`D  Sellainen pikakatsaus! Ihme kun täällä jaksaa kukaan enää edes roikkua kun on niin kovin ailahtelevaa ollut tämä minun kirjoitteleminen! Pahoittelut siitä ja arvostan suuresti teitä lukijoita, jotka olette jaksaneet seurata edelleen tämän blogin matkaa! ^_^ Pyrin pääsemään jälleen kiinni tähän rakkaaseen harrastukseen :)

Mitäs teille sinne ruudun toiselle puolelle kuuluu? ^_^