Ahdistus alkoi käymään sietämättömäksi ja jahka mies meni nukuttamaan poikaa, päätin minä lähteä pitkästä aikaa kunnon metsälenkille. Tunti siinä tulikin tarvottua taasen pitkin mettiä ja voi että miten se teki hyvää!! Vaikkei se pahaa mieltä poistanutkaan, niin olo keveni huomattavasti. Pääsin irti siitä järjettömästä pääni sisäisestä jossittelusta ja itsesyyttelystä.
En ole kyseistä metsälenkkiä kulkenut varmaan 2 vuoteen, ensin en loppuraskauden aikana uskaltanut metsissä samoilla, jos alankin siellä synnyttämään :`D ja sen jälkeen lapsen kanssa oli hankalaa kun en omistanut tarpeeksi hyvää kantoreppua ja muutenkin tuli vaunuilla pääsääntöisesti kuljettua asfalttiteitä. Monesta kohtaa oltiin menty hakkaamaan metsää ja moniin kohtiin oli puskittunut niin täyteen puita, ettei polkua meinannut seasta erottaa millään! Mutta ai että kuinka mieli ja keho oikein huusi kiitos ylistyksiä kun olin tämän reissun tehnyt! Kyllä sitä olin näköjään kaivannut! Täytyy ehdottomasti ottaa tämä metsissä samoilu taas osaksi joka päiväistä elämää.
Onneksi on enää kolme päivää töitä ja sit alkaa neljän viikon loma!!! Tätä on odotettu! Jospa vaikka saisi tämän stressivyyhdin katkaistua ja saisi oikeasti muutenkin tehtyä asioita, joita normaalisti ei ehdi tekemään.
Tuli näemmän melko sekava postaus ja melkoisella kuvatykityksellä, mutta ajattelin laittaa tähän kaikki kuvat jotka tuli metsäretkeltä taltioitua... Ja tähän ikävämpään uutiseen viitaten, koin jotenkin tämän mustavalkoisuuden nyt avainasiaksi näihin kuviin. Toivottavasti teillä muilla on viikko lähtenyt hyvin käyntiin :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti