Sairastuvalta hei!
Täällä on sairastettu nyt viime viikosta lähtien keuhkokuumetta..taas.. Koko edeltävän viikon menin töissä panadolin voimalla. Olisi pitänyt jäädä aiemmin sairaslomalle, mutta jotenkin ajattelin, että jos minä tämän viikon vielä selviän, kun olin mennyt lupaamaan ja suunnittelemaan erääseen veteraani kahvitustilaukseen täytekakun ja en halunnut, että siitä tulisi ongelmia sijaisille yms. Perjantaina työpäiväni venyi ja vanui huonon oloni takia ja kun vihdoin sain työni päätökseen, suuntasin suorinta tietä päivystykseen. Hoitaja mittasi tulehdusarvokseni 140 ja siirryinkin samointien tarkkailuhuoneeseen odottamaan lääkärin käyntiä. Päivystyksessä oli ihan hirveä ruuhka ja vain 2 lääkäriä hoitamassa potilaita. Eikä tilannetta yhtään helpottanut eräs voimakkaasti humaltunut asiakas joka tuli huutamaan sinne käytävälle niin että paikalle oli kutsuttava vartija. Kauhulla ajattelin yhtäkin näkemääni lapsiperhettä joka siellä käytävällä odotti jo ties kuinka monetta tuntia. Oli varmasti lapsistakin pelottavaa odottaa siellä lääkäriin pääsyä, kun yksi möykkäsi pitkin käytäviä niin, että se ääni raikui oikein sinne tarkkailuhuoneeseen asti. Muutama tunti odoteltuani tuli lääkäri viimein minun juttusille. Kuunteli keuhkot ja kyseli vointiani. Lopulta hän teki varovaisen keuhkokuume diagnoosin, mutta sanoi, että varmuutta asiaan ei täysin ole, kun se vaatisi keuhkokuvien oton, jota pyritään nyt välttämään raskauteni takia. Hän määräsi antibiootti kuurin ja tarkistuskäynnin kahden päivän päähän. Sunnuntai aamuna menin uudelleen verikokeisiin, jossa tarkistettiin uudelleen tulehdusarvot. Tulehdusarvot olivat nousseet 172 ja lääkäri teki päätöksen, että suun sisäiset antibiootit lopetettaisiin tähän ja tilalle otettaisiin tippakanyylin kautta annettavat suonensisäiset antibiootit.
Pääsin kotiin lepäämään, mutta jouduin kahden päivän aikana käymään 3 kertaa päivässä sairaalalla hakemassa antibiootit suoraan suoneen. Eilen viimein sain päivällä viimeisen suonensisäisen antibioottini kun tulehdusarvot oltiin saatu laskemaan jo 32 :) nyt jatkan loppu viikon suun kautta otettavilla antibiooteilla ja kyllä huomaa eron voinnissa! Energiaa alkaa olemaan ihan erilailla kun mitä vertaa edellisviikkoon. Sain neuvolastakin varattua paniikki ajan, kun alkoi itseä hermostuttamaan sairastumiseni vaikutus vauvaan. Terveydenhoitajani ehti hyvä jos asettamaan doblerin masun päälle kun sieltä jo kuului tasainen laukkamainen jumputus <3 voi kuinka helpottunut olo siitä tulikaan <3
Tänään pistin pikkuisen jo nenääni pihallekkin ja mieleeni tuli äkillinen mieliteko lätyistä. Eihän siinä auttanut muu kuin lähteä ennen pojan hoidosta hakureissua käymään pikaisesti kaupassa hakemassa kananmunia, jotta voisi tämän mieliteon toteuttaa :'D
Sunnuntaihin asti mulla on sairaslomaa ja silloin katsotaan olenko työkykyinen vai täytyykö sairaslomaa hakea lisää!:)
