Yksi äijä lisää

Elämäni on jälleen muuttunut. Minusta tuli eilen klo.16.44 toistamiseen äiti. Aamusta tulimme sairaalaan vauvan painoarvio ultraan ja ultran laskujen mukaan kun painoa oli pikkumiehellä jo hurjat 4600g, niin meille sanottiin, ettei kotiin enää yhtenä kappaleena tarvitse mennä. Menimme odottavien osastolle odottelemaan synnytyssalin vaputumista. Muutaman tunnin siinä odottelimme kunnes kätilö tuli meidät hakemaan synnytyssaliin.

Täs kohtaa viel naurattaa :'D

Salissa alkoi valmistelut tulevaa koitosta varten. Lääkärin saavuttua paikalle kätilön kaveriksi, minulta puhkaistiin kalvot. Tästä ei mennyt kovinkaan kauaa kun supistuksia alkoi hiljalleen tulemaan, jotka loppujen lopuksi yltyivät todella voimakkaiksi. Pelkäsin nopean etenemisen takia, etten ehtisi saamaan minkäänlaista kivunlievitystä. Pelkkä ilokaasu kun ei minulla auttanut pennin vertaa. Kätilö ja anestesia lääkäri päätyivät tällä kertaa epiduraaliin. Se vei terävimmän supistuskipupiikin pois, mutta ei poistanut sitä kokonaan. Melko pian epin laiton jälkeen minua alkoi todella voimakkaasti ponnistuttamaan, ja kätilön todettua paikkojen olevan auki, sain siihen luvan. Jos jotain positiivista piti tästä hakea, oli se että tällä kertaa tunsin ponnistamisen ja supistukset (viime kerran spinaali vei kaiken pois) mutta muuta hyvää en epistä sitten keksikkään :'D voin sanoa että oli kyllä tuskien taival saada poika pihalle, sitä kivun määrää en hevillä unohda ja muistan miettineeni et miksi helvetissä monet pitää luomu synnytystä jotenkin urhoollisena tapana synnyttää. Typerää itsensä kiduttamista se on :'D (älkää ottako liian henkilökohtaisesti)
Ikuisuuden piinan jälkeen sain kun sainkin puserrettua pojan joka painoi 4310g ja joka omasi 53cm pituutta. Ja vaikka tuntui että toosani olisi räjähtänyt kranaatin lailla sirpaleiksi ympäri salia, sain yllätyksekseni vain yhden tikin ja muutaman nirhauman. Napanuora oli kiertyneenä pikkuisen kaulan ympäri, joka leikattiin kiireellä poikki ennen muun kropan syntymää. Mutta siitäkin me selvisimme oikein hyvin :) kokonaiskesto tällä kertaa koko touhulla oli 2h 43min.

Nyt tutustumme toisiimme osastolla ja odotamme lupaa siirtyä harjoittelemaan yhteiseloa kotipuoleen. ^_^

Hellurei!

Ajattelin tulla vähän kertomaan pikaisesti kuulumisia. Hengissä ollaan edelleen. Jäin töistä ensin kesälomalle ja siitä suoraan alkoi 16.3 virallisesti äitiysloma. Ja voin sanoa että tämä aika ei ole lomaa nähnytkään!! Ensimmäiset 2-3 viikkoa meni puhtaasti siinä kun sain riesakseni hyvin aaltoilevan flunssan retaleen -_- Välissä saattoi olla aina muutama päivä ihan hyviä päiviä, jolloin ehdin jo ajattelemaan, että jes tämä tauti on selätetty. No eikös se sitten jo seuraavana päivänä ilmoittanut olemassa olostaan jälleen hirmuisen tukkoisella, flunssaisella ja voimattommalla olomuodollaan. Päivät on menny lähinnä selviytymiseen, pakolliset kotityöt on tullu hoidettua, mutta mihinkään ylimääräiseen ei todellakaan ole riittänyt energiat. Reilu viikko sitten olo oli jo todella hyvä ja energinen, aloin kotona tekemään pientä maalailu remppaa. Sain jopa tulevalle perheenjäsenelle pestyä vaatteet valmiiksi lipaston laatikoihin..ei tarvitse alasti häntä synnäriltä kotiuttaa xD Noooo tais olla sitä kuuluisaa tyyntä myrskyn edellä..

Pääsiäisen pyhäthän meillä alkoi todella railakkaasti oksennustaudin merkeissä. Ensin esikoinen alkoi yllättäen oksentamaan todella rajusti, siinä meni yksi matto ja kolmet petivaatteet -_-  Sain myös kokea oman osani tästä oksennusryöpystä... No esikoisella tämä tauti onneksi helpotti sen yhden tuskaisen yön jälkeen. Tästä menikin hurjat 1 ja puoli päivää kun aloimme mieheni kanssa puolestaan oksentamaan kilpaa. Voin sanoa, että näin raju mahatauti yhdistettynä loppuraskauteen ei todellakaan ole kokeilemksen arvoinen asia! En muista koska mulla olisi oikeasti ollut niin hirveä olo kun mitä ny viimoset 3 päivää on olleet. Nyt vasta tänään alkaa ensimmäisen kerran tuntumaan siltä, et aletaan olemaan elävien kirjoissa. Viime iltana alkoi jo synnytykseen viittavat merkit ilmenemään ja vaikka kuinka haluaisinkin tämän raskauden jo olevan ohitte, niin en välttämättä olisi halunnut kokea synnytystä oksennusten ja ripulien lomassa :'D
Onneksi lähtöä ei viime yönä kuitenkaan tullut, jännityksellä odotellaan h-hetkeä. Viime viikolla neuvolalääkäri pudotti vielä sellaisen mukavan pommin, että vauva on ultran mukaan 2 viikkoa suuremman kokoinen, kun mitä sen tällä hetkellä kuuluisi olla. Olin siis tuolla käynnillä 36+3 viikoilla ja vauva siis oli jo tuolloin ultran mukaan 3622g painoinen (esikoinen painoi syntyessään siis tuon 3630g -_-'), että vähän jäi tämä tilanne hirvittämään. Tayssiin lähti asiasta informaatiota ja lääkäri sanoi, että sieltä mahdollisesti tulee kutsua uusiin tutkimuksiin, jos nyt vauva ei päätä itse syntyä ennakkoon ennen tuota kutsua. Että että.. Jännän äärellä ollaan!

Toivottavasti teillä muilla on ollut paremmat pääsiäisvapaat :)